Nuoren arvokapina puhututtaa
Helsingin Sanomat nosti keskusteluun ilmiön, joka on monelle nuorten kanssa työskentelevälle jo arkipäivää. Artikkeli ei ainoastaan kuvaa yksittäisiä tapauksia, vaan osoittaa, että kyse on laajemmasta muutoksesta koulumaailman ilmapiirissä. Se, mikä ennen olisi ollut selkeästi tuomittavaa, nähdään nyt joissain ryhmissä huumorina, kapinana tai jopa normaalina puheena. Samalla monen aikuisen keinot loppuvat kesken.
Jos koulussa ei voida enää luottaa siihen, että tietyt arvot ovat yhteisiä ja jakamattomia, miten voi ylipäänsä rakentaa yhteisöä, jossa kaikilla on turvallinen olo?
Nämä eivät ole vain yksittäisiä tekoja, vaan merkkejä ryhmän sisäisistä normeista, jotka ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Mitä jos kyse ei olekaan pelkästään siitä, etteivät nuoret hyväksy yhteisiä arvoja, vaan siitä, että he rakentavat uusia vastakulttuurisia arvoja, joiden kautta haetaan paikkaa ryhmässä, valtaa tai omaa identiteettiä?
Tutkin parhaillani opinnäytetyössäni, miten ryhmädynamiikka ja normien muotoutuminen vaikuttavat kiusaamiseen ja erilaisuuden kohtaamiseen. Yksittäiset jyrkät mielipiteet saavat painoarvoa, kun ne vahvistuvat ryhmädynamiikan kautta. Tämän vuoksi tarvitaan ymmärrystä siitä, miten ryhmän sisäiset säännöt syntyvät ja miten niihin voidaan vaikuttaa ennen kuin haitalliset asenteet vakiintuvat osaksi arkea.
Meidän on uskallettava katsoa tätä ilmiötä monikerroksisesti. Käytös ei ole nuorten pahuutta, vaan joskus heidän tapansa navigoida maailmassa, joka tuntuu hajanaiselta, ristiriitaiselta ja jopa epäoikeudenmukaiselta. Kun yhteiskunnallinen keskustelu polarisoituu ja some tarjoaa äänekkäimmille alustan, myös kouluyhteisö toimii näyttämönä näille jännitteille.
"Rasistista huutelua, homottelua ja natsitervehdyksiä. Kouluissa näkyy nyt ilmiö, joka hämmentää opettajia. Miten pitäisi opettaa, jos osa nuorista ei hyväksy yhteisinä pidettyjä arvoja?"
-Suvi