Kun viha kumpuaa kokemuksista...

Miltä tuntuu, kun oma arvo kyseenalaistetaan vain siksi, kuka olet? Kun pelkkä ihonväri, nimi tai kieli laukaisee katseita, kysymyksiä tai sulkee ulkopuolelle? Nuorille, jotka kokevat rasismia, nämä eivät ole pelkkiä satunnaisia tapahtumia. Ne ovat kokemuksia, jotka voivat muokata syvästi sitä, miten he näkevät itsensä ja paikkansa maailmassa.

Moni nuori, joka kohtaa syrjintää, kantaa sisällään vihaa, tunnetta, joka ei itsessään ole paha, mutta joka ilman tukea ja ymmärrystä voi kasvaa raskaaksi taakaksi.

On tärkeää pysähtyä pohtimaan, miksi viha? Usein se kumpuaa turhautumisesta. Nuori saattaa kokea, ettei hänellä ole keinoja vaikuttaa tilanteeseen. Nuori ei ehkä tiedä, kenelle puhua, tai pelkää, ettei häntä uskota. Kun oikeutta ei näy eikä kuulu, on luonnollista, että sisälle kertyy levottomuutta, katkeruutta, jopa suuttumusta. Usein työssämme keskustellessamme rasismista nuoret saattavat kieltää tai vähätellä asiaa. Nuoret ovat tuoneet ilmi, ettei yksi ihminen voi asialle mitään ja jollain tavalla he ovat turruttaneet omat tunteensa. Taustalla voi kuitenkin kyteä viha, joka voi purkautua arvaamattomalla hetkellä. 

Mutta jos emme yhteiskuntana tai yhteisöinä pysähdy kohtaamaan tätä vihaa ja sen juuria, nuori saattaa jäädä yksin. Ilman sanoja, ilman väyliä purkaa ja ymmärtää sitä, mitä kokee. Onko silloin ihme, jos viha alkaa hallita ihmistä ja käytöstä?

~Suvi