Rasistinen kiusaaminen kouluissa
Rasistinen kiusaaminen ei aina huuda, joskus se kuiskii. Se kätkeytyy katseisiin, sivulauseisiin, vitsien varjoihin. Se ei aina ole näkyvää, mutta se tuntuu...ja kun ihmiset vaikenee, ilmiö saa tilaa kasvaa.
Työstän parhaillaan ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK sosionomi) opinnäytetyötä kiusaamisen ryhmäilmiöstä. Tarkastelen, miten kiusaaminen syntyy ryhmädynamiikan ja vallan rakenteiden sisällä. Miten hiljaiset hyväksyjät, passiiviset sivustaseuraajat ja yhteisön normit vaikuttavat siihen, että kiusaaminen saa jalansijaa kouluyhteisöissä.
UNESCO:n (2019) mukaan rasistinen kiusaaminen on toiseksi yleisin kiusaamisen muoto ulkonäköön perustuvan kiusaamisen jälkeen (Sieben-Aduful et al. 2025, 2). On tärkeää kuitenkin erottaa rasismi kiusaamisesta, vaikka rasistinen kiusaaminen onkin yksi kiusaamisen muoto. Rasismi itsessään on laajempi ilmiö, sillä jos rasismi määritellään pelkästään kiusaamiseksi, sen vakavuus hämärtyy. Tämä estää samalla juurisyihin puuttuminen. Rasismi ei ole vain huonoa käytöstä, vaan se on läsnä koulutuksessa, työelämässä ja elämän eriarvoisissa mahdollisuuksissa. Kun rasismia tarkastellaan vain kiusaamisena, sen yhteiskunnalliset ja kulttuuriset juuret jäävät huomiotta, eikä muutosta voida saavuttaa laajemmassa mittakaavassa. Tällöin rasismia ei tunnisteta osaksi suurempia valtarakenteita, ja sen vastustaminen jää pinnalliseksi.
Tutkimukset osoittavat, että opetussuunnitelmassa tapahtuva tapa käsitellä rasismia vaikuttaa merkittävästi opettajien valmiuksiin ja halukkuuteen käsitellä rasismia oppilaidensa kanssa (Ali, 2018; Wills, 2019; Sieben-Aduful et al. 2025, 3). Tämä on tärkeä havainto, sillä opettajilla on keskeinen rooli rasistisen kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja tunnistamisessa. Jos opettajat eivät ole saaneet koulutusta antirasismista tai eivät koe olevansa valmiita käsittelemään aihetta luokkahuoneessa, on epätodennäköistä, että oppilaat oppisivat tunnistamaan tai käsittelemään rasismia omassa elämässään. Kouluilla tulee olla suunnitelmia väkivallan, kiusaamisen, häirinnän ja syrjinnän ehkäisemiseksi. Näissä suunnitelmissa mainitaan usein rasismi, mutta mielestäni yhteiskunnan nykytilanteen huomioiden rasismia vastaan työskentely vaatisi jo oman, erillisen suunnitelman osana koulun toimintakulttuuria.
Omilla koulukokemuksillani on myös ollut vaikutusta siihen, miten näen opetussuunnitelman ja oppimateriaalien roolin rasismin käsittelyssä. En ole viime aikoina tarkastellut alakoulun oppimateriaaleja, mutta muistoni koulun oppikirjoista on, että ne olivat hyvin valkokeskeisiä ja sisälsivät stereotyyppisiä kuvauksia muista kulttuureista. Tällaiset materiaalit voivat alitajuisesti muokata oppilaiden käsityksiä muista kulttuureista ja etnisistä ryhmistä ja vaikuttaa siten heidän asenteisiinsa ja käyttäytymiseensä muita kohtaan. Tämä sai minut pohtimaan, vaikuttavatko oppimateriaalit siihen, miten lapset ja nuoret kokevat ja suhtautuvat rasismiin. Onko meillä tarpeeksi tietoa siitä, miten opetusmateriaalit voivat muovata nuorten arvoja, ennakkoluuloja tai jopa maailmankuvaa? Tutkimuksessa, joka toteutettiin Alankomaissa, suurin osa osallistuneista opettajista totesi, että rasismi ei usein ole erillinen aihe koulun opetussuunnitelmassa, vaan se mainitaan vain satunnaisesti opetusmateriaaleissa (Sieben-Aduful et al. 2025, 10). Tämä sai minut miettimään, miten rasismia käsitellään Suomen opetussuunnitelmassa. Pitäisikö rasismia käsitellä erillisenä aiheena, vai tulisiko antirasistiset käytännöt sisällyttää tietoisemmin osaksi opetusta?
Koulujen lisäksi myös kunnilla on vastuu rasismin vastaisessa työssä. Alkuvuodesta suomalaisessa mediassa uutisoitiin, että Oulu on käynnistänyt Suomen ensimmäisen kaupunkikohtaisen antirasismiohjelman. Tämä on merkittävä edistysaskel, sillä se voi toimia esimerkkinä muille kunnille. Tällaiset ohjelmat voivat tarjota konkreettisia työkaluja ja tukea kouluille, opettajille ja muille organisaatioille rasismin torjumiseksi. Koulut eivät toimi vain yksittäin, vaan ovat osa laajempaa yhteiskunnallista kehystä, jossa rasismia voidaan haastaa sekä yhteisöllisesti että yhteiskunnallisesti.
~Suvi
Lähde:
Sieben-Aduful, K. M. A., Willems, R. A., Vollink, T., van der Wiel, N., Sapouna, M., de Bruijn, P., Blok, G., Bos, A. E. R., & van Lankveld, G. 2025. Teachers' responses to racism and racist bullying in Dutch primary schools. Frontiers in Psychology. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2024.1393719